Minä muistan, kun kaverillani Tuulihatulla oli ala-asteella pleikkarille Viidakkokirja-tanssipeli ja kämäinen ruoskamatto. Sitä pelailin silloin tällöin, mutta valitin, että siitä tulee päänsärkyä.

Stepmanian pelaamisen ensihetkien tunneskaalaa en muista yhtään, vaikkei siitä ole varmaan kuin vähän päälle puolitoista vuotta. Jack0 toi padinsa silloin tällöin Kuopion Anime- ja Mangayhdistyksen tapahtumiin, ja siellä kelpasi vähän ottaa tuntumaa. Selkeät muistikuvat lähtevät neljä- ja viisijalkaisista biiseistä, kuten Afronova Primeval ja Healing Vision Angelic Mix. Yksi pääetappi oli saada Daikenkain 6-jalkainen läpi, sitä tahkosin jonkin aikaa, kun ei ollut omaa mattoa ja pääsi harjoittelemaan melko harvoin.

Aloittelubiisini ovat varmaan aika perinteisiä.

(Muokattu jatko-osa, muistin, etteihän tämä tähän lopu.)

Ostin syksyllä 2005 oman ruoskamaton eli Dancing Maten, jonka tamppasin onnellisena reikäiseksi ja vialliseksi taitojen karttuessa ysijalkaisiin. Viime kesänä päätin ottaa askeleen eteenpäin ja hankin TX4000:n, joka hiukan natisee, mutta eiköhän palvele uskollisena vielä pitkään. Millään Maxeilla en ole ruvennut nykyisiä skillejäni mittailemaan, mutta ysin yli kurkotellaan koko ajan toiveikkaasti.

Niin, ja crossata en osaa kunnolla vieläkään.

Viimeksi muokannut Antenakki (6.9.2006 19:48)

wildzared kirjoitti:

mitä muuetn crossaaminen on?

Erittäin hyvä kysymys. Crossover tarkoittaa sitä, että heität jalan toisen yli pelatessa double-stepin sijaan. Monelta puuttuu tämä crossoverien välttämätön taito, joka on melkeinpä pakko opetella vaikeampiin kappaleisiin siirryttäessä.

Otetaan esimerkiksi tyypillisin crossover, mitä on olemassa. Seisot ruutua kohti haara-asennossa ja siihen tulevat nuolet järjestyksessä [b]vasen->alas->oikea[b]. Sinulla on kaksi tapaa astua nämä, esittelen lyhyesti molemmat:

Double Step (se vaikeampi tapa, jota ei suositella):
Siirrät oikean jalan alanuolelle ja käytät sitä myös oikealle olevaan nuoleen. Siis sarjan alkaessa painat vasemmalla jalalla vasemmalle tulevaa nuolta, oikealla jalalla alas tulevaa nuolta ja siirrät oikean jalan takaisin oikealle nuolelle ja painat sitä. Tämä tapa on raskas nopeahkossa kappaleessa.

Crossover (se suositeltu tapa):
Samoin kuten äsken, siirrät oikean jalan alanuolelle. Aloitat painamalla vasemalla jalalla vasenta nuolta, oikealla painat alas tulevan nuolen MUTTA tässä vaiheessa käännät itsesi 90 astetta oikealle ja vasen jalkasi kulkee oikean jalan (alanuolella) ylitse ja painaa oikeaa nuolta.

Crossoverit ovat yksi teknisen taidon tukipilareista, ne on opeteltava ja ne oppii tekemällä. Hyviä harjoituskappaleita löytyy paljon, ehkä monipuolisin näin äkkisältään DDR-sarjasta on Exotic Ethnic (heavy) tai Rythm and Police (heavy). ITG:stä löytyy todella monta, mieleen tulee tällä hetkellä vain Bloodrush (hard).

No siitä kun ekan kerran pelasin on jo aikaa parisen vuotta. Taukoja on ollut pari ja ne eivät ihan lyhyitä ole olleet. Aluksihan sitä tuli pelattua näppiksellä. Pelin sain kun broidi oli Assyilla ja sieltä sen bongasi. ja tulihan sitä sitten parisen viikkoa pelattua näppiksellä, kunnes broidi sitten osti ensimmäisen maton. x) Siitä se hauskuus sitten vasta alkokin.

Näppiksellä menee tällä hetkellä semmoset 7-8 jalkaset Heavyt. Matosta en tiä, kun niin kauan aikaa ku viimeks pelannu. Viimeks kyllä ku pelas, ni meni semmoset 5-6 jalkaset.

wildzared kirjoitti:

No siis, minä osaan kai sitten crossata, jos tajusin oikein, onko asiasta netissä videota?

http://www.youtube.com/watch?v=NeAAwjyc6jA

Aika hyvä perusvideo joka opettaa krossaamaan ja muutenkin antaa vinkiä esim. CSFILSM:n yhden nuolen rämpytyksiin.

Edit: Jee, Youtuben äänisynkkaus rokkaa...

Viimeksi muokannut lord_diablo (20.8.2006 22:08)

Ostin maton joskus kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa sen jälkeen ku kaverilla olin kerran testannu. Oon treenannu keskimäärin 3 tuntia päivässä ja jalkamäärän perusteella vaikeimmat biisit mitä pääsen läpi on Robotix, Utopia ja Xuxa Epertillä ITG:stä. (Alkuun autto aika paljon ku oon näppiksellä kuitenki melkein vuoden pelannu.)

Jka kirjoitti:

wildzared kirjoitti:

mitä muuetn crossaaminen on?

[...] ITG:stä löytyy todella monta, mieleen tulee tällä hetkellä vain Bloodrush (hard).

(Ihan pakko mainita, että) ITG:ssä myös on muutama kappale, jotka miltei vaativat crossauksen osaamisen. Eli toisin sanoen: Jos double steppaat ne, ne on ihan hirveitä räpellyksiä, mutta jos crossoveria käytät, ne on ehkä hienoimpia askelkuvioita ikinä Esimerkkinä vaikka Driving Force Classical (Expert)

Mutta nyt se tarina: Olipa kerran eräs [XenonTech], joka sattui mainitsemaan eräästä "tanssimatosta", johonki oli matkoillaan törmännyt ja päättänyt hankkia myös itselleen yhden kappaleen. Nimestä innostuneena pakotin tieni kokeilemaan mattoa ja tulin hullaantuneeksi. Nyt siitä on noin...Noh, lähestyy jo kahta vuotta. Oman maton sain jonkin verran yli puolitoista vuotta sitten.

Crossauksen opin oikeastaan Spin The Disc:in heavysta, joka on vähän erikoisempi vaihtoehto näihin muihin verrattuna

Nykyään pelailen pääosin Stepmixin ja ITG:iden biisejä + muutamia sattumanvarasia härvellyksiä, haen sieltä 10-13 jalkojen mailta biisejä, mutta yseistä löytyy varmaan tanssipelaamisen parhaat puolet

Jka oli pieni poika, joka pelasi FPS-pelejä. Hän piti aseiden jytkeestä ja siitä, että sai mahdollisimman monta vastapuolen pelaajaa täyteen luoteja, joita hänen aseensa jyskytti eteenpäin satoja kilometrejä/tunnissa. Joskus tämä korruptoitunut pikkupoika pelasi myös RTS-pelejä kuten Warcraft3, johon hän sitten ihastui toden teolla ja mätti tätä tuhansia pelejä.

Joskus vuoden 2003 syksyllä tämän hassunkurisen veijarin koululla pidettiin lan-tapahtuma. Tapahtumaan mentiin tietokoneen kanssa ja siellä olikin oikein paljon ihmisiä. Tärkein muistikuva tapahtumasta oli, kun hassut sedät pomppivat silent arealla hauskojen nuolien tahtiin, jotka rullasivat kangasta ylöspäin sitä mukaan, kun videotykki niitä sinne heijasti. Musiikki oli vaikuttavaa ja yleisö hurrasi, kun kappale rullasi loppuun ja hikiset sedät huohottivat ja nauroivat toisilleen. Oliko tämä kenties vastine sille, jota aikuiset tekivät keskenään illalla makuuhuoneessa? Pikkuinen Jka pohti tätä pilke silmäkulmassa, vaikkei uskaltautunutkaan lähtemään konepaikaltaan kysymään neuvoa, miten peli toimi.

Nelisen kuukautta myöhemmin tämä älyvapaa pikku veijari irkkasi toisen hassunkurisen jampan kanssa jollakin kanavalla, jonka nimeä ei tarinamme mainitse. Tämä toinen, kokeneempi pelaaja halusi näyttää hauskan ohjelman, jonka oli internetistä hakenut ja jakoi sen ystävänsä kanssa. Ohjelman tultua perille paljastui sen nimi, "Dance With Intensity". Eihän sieltä tullutkaan aikuisviihdettä! Harmitteli sankarimme. Harmistuneena hän kuitenkin päätti kokeilla ohjelmaa.

"Hei! Tämähän on se sama peli, missä pitää painaa jalalla nuolia!!" -ilostui Jka, hän oli jo pitkään miettinyt, missä tätä voisi kokeilla. Sellaista alustaa, jossa oli nuolet, ei hänellä ollut, mutta näppäimistö kävi hyvin korvikkeena. Pian kuitenkin selvisi, ettei kappaleita ollutkaan ja pienen surkuhupaisan keskustelun päätteeksi hän sai kuin saikin paketin täynnä kappaleita. Paketin nimi oli "DDR 2nd mix".

Rämpytys kuin rämpytys, pian helpoimman tason kappaleet alkoivat mennä läpi. Butterfly oli hauska kappale ja pian olikin jo kaikki kappaleet kokeiltu. "Onko tässä kaikki tarjonta?!?" kysyi pikku veijarimme surkeana. "Eihän toki" vastasi ystävä ja laittoi muutaman paketin lisää tulemaan. Sieltä tuli kolmonen ja nelonenkin, lopulta niitä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan. Onnesta vääränään pieni Jka rämpytti näppäimistöä musiikin tahtiin, nuolista alkoi pikkuhiljaa haalistua merkitkin. Pakettien lähettäjä lähetti myös hurjan vaikean kappaleen, sen nimi oli Gravity, ja siinä nuolet menivät tuhatta ja sataa. "Eihän sitä kukaan pääse läpi, ei edes näppäimistöllä! Kamalaa!", Jka säikähti.

Kuukautta myöhemmin Jka kuuli, että keskustassakin oli samanlainen peli, mitä voisi kokeilla, nyt oikein jaloin! Riemusta kiljuen hän pakkasi pussukkansa ja lähti sipsuttamaan päämääränä Helsingin Tennispalatsi. Paikalle päästyään hän päästi melkein riemun kiljahduksen, koneitahan oli jopa kaksi! Yläkerrassa oli tilaa ja sinne hän päätti majoittautua hetkeksi. Ensin hän kokeili helppoa kappaletta keltaisella tasolla, se meni läpi. Jaloin oli hieman vaikea painaa nuolia. Sitten toinen kappale, sekin läpi keltaisella! Iloisena hän valitsi viimeiseksi punaisen kappaleen tason. Kappaleen nimi oli blondie girl ja se oli hurjan nopea! Tuskanhiki valui ja askeleet menivät lopulta ihan venkuralle. Tätä kappaletta Jka ei päässyt läpi ja sekös harmitti. "Pakko pelata uusiksi" tuumasi tämä pieni rämäpäinen vatipää, jolla tuntui puhtia riittävän vielä hetken aikaa. Hikisenä ja jalat rikki sankarimme mateli lopulta kotiin.

Seuraavalla viikolla Jka päätti tilata maton internetistä. Silloin oli kuulemma hyvä tilata saksasta ja niin hän osti Ignition Deluxe -tanssimaton! Voi sitä riemua, kohta on matto kotona, hypittiin tasajalkaa! Sitä odotellessa olikin hyvä mennä pelaamaan toisen kerran kolikkolaitteelle. Tennispalatsiin siis! Paikalla alakerrassa oli kaksi hikistä nuorta miestä pelaamassa. Toisella oli punainen tukka. Hikiset kaverukset pelasivat hurjan vaikeita kappaleita, ne olivat vihreällä tasolla! Pelaajien kanssa oli myöskin nuori nainen, joka kertoi, että irkissä oli myös kanava tanssipelaajille. Jka innostui, "Vain ja pelkästään tanssipelaajille, siis juuri minulle!", hän ajatteli!

Kolikkolaite tuntui hieman kodikkaammalta tällä kertaa. Lopulta Jka sai jopa yhden vihreän kappaleen läpi, sen nimi oli Era. Jotkut nuoremmat tytöt pällistelivät silmät auki, kun pieni poika tamppasi silmät kiiluen keskittyneellä tutulla ilmeellä keskinkertaisen tuloksen yhä uudelleen ja uudelleen. Uupunut veijari painui lopulta kotiin väsyneenä, mutta tyytyväisenä.

Matto tuli viikon kuluttua, se oli muovia ja pehmeä, mutta kyllä sillä kelpasi viikon tamppauksen jälkeen talloa lisää. Matto levitettiin ja koottiin lattialle ja tykitys alkoi. Ensin boom boom dollar, sitten Butterfly. Pikkuhiljaa alkoivat mennä vaikeammatkin. Hurjan kehityksen ja informaatioiskujen jälkeen oltiin taas Tennispalatsissa, liekö montakin sataa euroa köyhempänä. Yoshi -nimimerkillä irkkaava mies tuli ja kertoi, miten pitäisi tehdä crossover -nimisiä kuvioita. Pikkuhiljaa vatipäämme alkoi päästä niistäkin jyvälle, mutta ei ihan heti. Max300 alkoi mennä jo standardilla.

Eräänä pimeänä kevään iltana, kun kaikki muut pelaajat olivat lähteneet, pelasi Jka vielä yksinään muutamaa kappaletta. "Nyt se menee!", vakuutti hän itselleen ja valitsi listasta Exotic Ethnicin. Kappale meni kuin menikin vaivoin läpi. Olo oli kuin pilvissä ja elämä hymyili jälleen. Muutama viikko sen jälkeen meni Max300 läpi. Monen kymmenen yrityksen jälkeen. Sankarimme oli läpäissyt koneesta nyt kaiken. Kaikki muut pelit olivat jääneet taakse. "Tämä on minun juttuni", hän ajatteli. Osa hänen ystävistään piti häntä hassuna, joskin typeränä. Tämä ei häntä haitannut. Hän tiesi löytäneensä jotain suurta. Jotain, missä hän vihdoinkin pärjäisi. Jotakin, missä ei aina tarvinut hävetä, kun hävisi. "Uusi erä huomenna", hän ajatteli itsekseen.

Oli aika näyttää jotain muille pelaajille...

Arx kirjoitti:

2004 kesällä olin vielä sivistymätön moukka joka pelasi warcraft 3:sta semitosissaan. Sitten yks sellanen Jka roudas padin erääseen lanitapahtumaan ja ehkä noin seitsemäntoista promillen humalassa tuli todettua että sehän on hauskaa. Hommasin sitten oman maton joskus heinäkuun lopulla.

Arxille jos mikäkin idea lähtee aina humalatilasta!

Joskus vuonna nakki ja banaani satuin törmäämään netissä surfatessani jonkin Dance Dance Revolutionin kotiversion arvosteluun. Kuulosti sen verran hubalta, että olihan pakko jostain matto tilata ja warettaa ps1-peli. (Tämä oli ennen kuin ps2-versioita, tai stepmaniaa oli olemassa.) No tulihan niitä light biisejä jonkin verran tampattua, mutta suurempaa innostusta en saanut ja tanssitouhu jäi pidemmälle tauolle. Myöhemmin DDR Extreme ps2-version myötä innostukseni lähti taas nousuun ja pelailinkin melkein joka päivä. Pari kymppiäkin pääsin läpi. Tanssipelejä en ole enää aktiivisesti harrastunut melkein pariin vuoteen IIDX:n tullessa tilalle.

Kesällä 2004 se viimein tapahtui, kun ensi kerran uskaltauduin kokeilemaan Linnanmäelle Em2:sta - kaverin yritettyä yllyttää jo useampaankin kertaan samaisena kesänä. Tarkkaa muistikuvaa ei enää ole, mutta ilmeisesti tykästyin ikihyviksi, kun katsoo, missä jamassa nyt ollaan. Linnanmäen, Tennispalatsin ja myöhemmin myös Itäkeskusen Em2:silla jatkoin sitten pelaamista talveen 2006 asti, jolloin viimein ymmärsin alkaa säästää ikiomista rahoista omaan PS2:seen. (Voou. Vanhemmat kun koko elämäni hokeneet, että mitään konsoleitahan ei meille hankita. Muuttuipa ääni vähän kellossa siinä vaiheessa kun kyseisen konsolin sitten sain.)

Sen verran innoissani asiasta kuitenkin olin, että oli ihan pakko ostaa välineet järjestyksessä DS Max, muovinen typerä tanssimatto ja vasta viimeisenä konsoli. Taisi olla jopa kuukausi pelin ja konsolin oston välillä aikaa.

Siinä missä arcadekoneilla kehityin parissa vuodessa 5-jalkaisia tanssivaksi lylleröksi, tanssipelin kotiin hankittuani taidot alkoivat (yllätys yllätys) nousta. Keväällä menivät jo useimmat 7-jalkaiset, nyt syksyllä DS Maxissa on minulla enää muutama (neljä?) kappaletta, joita en ole expertillä vielä läpäissyt. Erityisen ylpeä itsestäni olin siinä vaiheessa, kun sain viimein nostettua Afronovan expertillä A:ksi ja kyseisestä kappaleesta saatu henkihieverikin alkoi helpottua.

Crossaamisen jalon taidonkin opettelin vasta joskus kevään aikoihin, alettuani tanssahdella Afronovan tahtiin (tuskin edes oleellista ilmoittaa, että difficultilla). Silti se varsinainen varmuus tuli vasta saatuani syntymäpäivälahjaksi TX1501-tanssimaton. Muovisella kun oli älyttömän rupua alkaa mitään crosseja vetelemään, kun matto lähti alta ja lähdin luistelemaan ihan väärään suuntaan.

(Ja nyt alkoi tulla sellainen olo, että pitäisi vähitellen alkaa valmistautua lähtemään takaisin kouluun. Koin valaistumisen, että vietän hyppytuntia ja oikeastaan tämän pitäisi olla vielä koneeton päiväkin. Rok.)

Näin ensimmäisen kerran tanssipelikoneen vuonna 2003 Tukholman Gröna lund:ssa.Itse taisin sillon kokeilla konetta ihan vähän,mutta serkkuni pelasi sillä enemmän.(Serkkuni=Sormari) Sitten hän innostui pelaamisesta ja  hankki noin puoli vuotta myöhemmin itselleen play statio:nille euro mix:n. Minulla ei silloin ollut hirveästi kiinnostusta tanssipeleihin kun en omistanut edes mattoa.
Mutta aina kun menin tapaamaan serkkuja Espooseen, niin pelasin kyseistä peliä serkkuni kanssa varsinkin kesäisin, kun melkein asuin heillä. Sitten innostuin ,että tämähän on kivaa.
Itse sain hankittua kotiin tietokoneelle dance dance dance pelin vuonna 2004 jouluna.(Nyt kun miettii peli oli aika huono enkä kestä sitä enää nykyään.) Viime kesänä hankin konelle vihdoinkin Stepmanian ja siitä se "kunnon" pelaaminen onkin sitten lähtenyt.(mitä nyt sitten jaksaa aina pelata.) Tänä kesänä olen saanut lisää intoa pelaamiseen,kiitos Göteborglaisten kivojen pelaajien!

Tällä hetkellä menee varmaankin kaikki 9 jalkasen biisit läpi(no, ei varmaan ihan kaikki ,mutta melkein)ja kyllä niitä vaikeempiakin biisejä menee läpi myös Max300.

Palaminen on kyllä yksin aika tylsää , kun serkkuni on ainut kaveri kuka pelaa ja muut vain ajattelevat että "Selleri on hullu, kun jaksaa pelata tollasii pelejä." Mutta kyllä sitä silti jaksaa ihmeellisesti pelata.

Viimeksi muokannut Selleri_ (27.11.2006 14:44)

Ensimmäisen kerran törmäsin tanssipelaamiseen vuoden 2005 Assemblyillä. Kokeilemaan en silloin vielä uskaltanut vaan hain koneelleni stepmanian ja aloin pelaamaan näppiksellä. Kuukausi asmien jälkeen tilasin oman deluxe ignition maton jolla pelailin jouluun asti jolloin tilasin TX4000:sen. Huonoksi onnekseni saamani yksilö oli erittäin jäykkä eikä sillä saanut pidettyä freezejä pohjassa vaikka massaaki löytyy se 90kg. Kesän alussa sain otettua itseäni niskasta kiinni ja modasin padin voimalla (taivuttelen nuolet notkeiksi) ja kuparilla (http://www.tanssipelit.net/palsta/view_topic.php?id=171). Sittemmin onki tullut pelattua 5-7 kertaa viikossa parisen tuntia kerrallaan SMO:ta kaverin kanssa. Taidot ovat karttuneet hitaasti mutta varmasti.